Huolia ja ilonaiheita - gerontologisen sosiaalityön ohjaajan työpäivä on vaihteleva

Työpäiväni alkoi tänään toimistolta klo 7:13 leimatessa itseni sisään. Edellisen päivän iltapäivällä kotikäynti venyi myöhään vanhan asiakkaani luona, jolla suuria taloudellisia ongelmia, joten aloitin työpäiväni kirjaamalla käynnin asiakastietojärjestelmään. Edellisen päivän käynti jäi vaivaamaan, vaikka koin, että tein kaikkeni auttaakseni. Asiakkaan rahat eivät riitä kaikkiin laskuihin, ja hän varjelee luottotietojaan viimeiseen asti, sillä se on hänelle pyhä asia. Ongelmaksi muodostuu toistuvasti se, että hänellä ei jää ruokaan rahaa riittävästi koko kuukaudelle. Laskujen kanssa koitetaan sumplia koko ajan siirtämällä eräpäiviä, sopimalla maksusuunnitelmia yms., mutta siltikin tuntuu, että perässä en pysy, vaikka hänen velkaantumistansa pyritäänkin hidastamaan. Talous- ja velkaneuvonnan jonot vaikeuttavat asiaa, vaikka hänen tietonsa onkin jo sinne toimitettu mahdollisen velkojen järjestelyn vuoksi.

Soittelin myös aamun aikana kotihoitoon toisen asiakkaan asioissa, jonka edunvalvonta-asia oli päättynyt hänen vastustaessa asiaa. Asiakas on muistisairas ja hänellä ei ole enää kykyä hoitaa omia raha-asioita. Edunvalvontaprosessi joudutaan nyt aloittamaan alusta ja lääkäri pyrkii tekemään painavamman lausunnon tällä kertaa. Edellinen prosessi aloitettiin 10 kk sitten, joten prosessi lienee pitkä tälläkin kertaa. Tämä harmitti aika paljon, kun tuntuu, että saa aloittaa saman työn alusta.

Aamukahville menin työkavereiden kanssa kahdeksan jälkeen. Tuntui erityisen mukavalta tänään jutella myös muista kuin työasioista ja kertoa mitä suunnitelmia on viikonlopulle. Naurua riitti niin kuin aina. Keskustelu kuitenkin kääntyi jälleen myös työasioihin, sillä harvoin meillä on muuten aikaa yhdessä pohtia asiakasasioita, sillä työ on niin liikkuvaa ja mennään ja tullaan eri aikoihin.

Aamukahvin jälkeen katse oli jo seuraavassa kotikäynnissä. Kyseessä uusi asiakas, jonne menin asiakasohjaajan kanssa kartoittamaan hänen palveluntarvettaan. Asiakkaalla olisi ollut monenlaista tuen tarvetta erilaisissa asioissa, mutta ongelmaksi muodostui se, että palvelut maksavat ja asiakas kokee, ettei hänellä ole niihin varaa. Kuitenkaan perustoimeentulotuen näkökulmasta taloudellinen tilanne ei näyttäydy niin heikolta, että asiakas olisi oikeutettu esimerkiksi asiakasmaksun alentamiseen. Haasteena on asiakkaan rahankäyttö, johon hän tarvitsisi tukea, mutta ei ole valmis ottamaan apua vastaan.

Käynniltä tullessani siirryin lounastamaan. Jotkut puhuvat seisovista lounaista ja tänään minun tapauksessani se oli kirjaimellisesti sitä, sillä jo puolen tunnin päästä piti olla seuraavassa paikassa. Tämä asiakas oli onneksi vanha tuttu asiakas, jota autan laskujen maksamisessa ja perustoimeentulotuen hakemisessa. Hänellä ei ole omaisia, tai muitakaan läheisiä, jolloin yksinäisyys on joka tapaamisella läsnä. Joka kerta lähtiessäni asiakkaan luota, alkaa hän itkeä yksinäisyyttään. Vaikka olen pyrkinyt saamaan asiakkaalle lisää tukiverkostoa elämään, ei se ole riittävä tuki, vaan asiakas kokee hyvin vahvasti olonsa yksinäiseksi.

Kotikäynnin jälkeen sain vielä yhteydenoton keskussairaalan sosiaalityöntekijältä, että minulle tuttu asiakas ei voi kotiutua ennen kuin asunto on siivottu. Soitin useita puheluita ensin asiakkaalle, sitten sosiaalityöntekijälle ja tämän jälkeen eri siivousfirmoja läpi, jotka voisivat asunnon tulla siivoamaan. Kun lopulta firma löytyi, olin yhteydessä asiakkaaseen käytännön asioista sopiakseni kuka avaa oven jne. Sairaalan paine kotiuttaa on kova, ja kun siivousaika saatiin vasta seuraavalle viikolle, aiheutti se osastolla ärtymystä.

Työpäivän päätteeksi huomasin minulle siirtyneen käsiteltäväksi kolme uutta huoli-ilmoitusta sekä yhden toimeentulotukihakemuksen. Yksi ilmoitus koski asunnon siivottomuutta, toinen huolta rahojen riittävyydestä ja kolmas omaisen huolta läheisensä päihteiden käytöstä. Toimeentulotukihakemuksessa haettiin tukea lääkkeisiin, jotka loppuneet, eikä asiakkaalla varaa ostaa niitä. Lisäksi kun lähes koko päivän olin kotikäynneillä, oli tullut useita soittopyyntöjä. Suunnittelin päivän päätteeksi, milloin näihin perehdyn tarkemmin. Tämän päivän käynnit jäivät myös kirjaamatta, joten seuraava työpäivä alkaa jälleen kirjaamisella. Onneksi pääsen työpäivän jälkeen tuulettamaan ajatuksiani kuntosalille. Tässä työssä on tärkeää, että huolehtii itsestään ja tekee itselle mieluisia asioita, jotta jaksaa tätä työtä tehdä täydellä sydämellä.

Anna Laaksonen